hyvinvointijohtaminen vaatii erilaisten lähtökohtien herkkää huomioonottamista

Hyvinvointi ei jakaudu yhteiskunnassamme tasaisesti – toisilla on kaikki edellytykset kukoistaa, kun taas toiset kamppailevat perusasioiden kanssa. Hyvinvoinnin eriytyminen on kasvava haaste, joka vaatii uudenlaista, herkkää johtamista. Miten hyvinvointijohtamisella voidaan varmistaa, että jokainen saa tarvitsemansa tuen ja palvelut omista lähtökohdistaan käsin? Tässä blogissa käsittelemme, miten oikeudenmukainen ja yhdenvertainen johtaminen voi kaventaa hyvinvointieroja ja luoda tasavertaisemmin hyvinvoivaa huomista.

Polarisaatio haastaa hyvinvointia

Hyvinvointijohtamisen tulee haastaa mustavalkoinen ajattelu, kutsua kaikki mukaan ja tarjota tukea sitä tarvitseville..

Hyvinvoinnin polarisoituminen eli eriytymiskehitys on yksi aikamme suurimmista haasteista, joka koskettaa ihmisiä ja yhteisöjä yhä syvemmin. Vaikka yhteiskunnassamme on tarjolla enemmän tietoa ja resursseja hyvinvoinnin edistämiseksi kuin koskaan ennen, eivät nämä hyödyt jakaudu tasaisesti. Tästä kertoo muun muassa E2 teettämä Miten meillä menee? Katsaus suomalaiseen mielenmaisemaan 2023 -tutkimus. Osa väestöstä nauttii hyvästä terveydestä ja tasapainoisesta elämästä, kun taas toisille elämän perustarpeiden, kuten terveyden ja turvallisuuden, ylläpitäminen on taistelua. Tämä kehitys näkyy erityisesti suurissa kaupungeissa, joissa eri väestöryhmien välinen hyvinvointikuilu on kasvaa.

Polarisoituminen ei ole ainoastaan sosiaalinen haaste, vaan sillä on merkittäviä vaikutuksia yksilöiden hyvinvointiin ja terveyteen sekä koko yhteiskuntaan. Miten voimme hyvinvointijohtamisen keinoin varmistaa, että jokainen ihminen saa tarvitsemansa tuen ja palvelut omista lähtökohdistaan käsin?

Hyvinvointi ei jakaudu tasaisesti

Yhä useampi ihminen elää arkea, jossa heidän hyvinvointinsa peruspilarit ovat heikentyneet – taloudelliset ongelmat, työttömyys, terveysongelmat ja sosiaalinen eristäytyminen ovat monille arkipäivää. Samaan aikaan osa ihmisistä pystyy hyödyntämään terveys- ja hyvinvointipalveluja helposti ja tehokkaasti. Tämä luo epätasa-arvoisen tilanteen, jossa terveyden ja hyvinvoinnin erot ovat entistä jyrkempiä.

Hyvinvointieroja voivat aiheuttaa esimerkiksi koulutustaso, taloudellinen asema, työmarkkina-asema sekä asuinpaikka. Kaupungeissa eriarvoisuus voi näkyä konkreettisesti: toiset alueet kukoistavat, kun taas toisilla on vaikeuksia ylläpitää peruspalveluita ja tarjota turvallista ympäristöä. Varoittavia esimerkkejä polarisaatiokehityksestä olemme saaneet seurata esimerkiksi Ruotsista, missä jengit ovat herättäneet turvattomuutta huono-osaisilla alueilla. Suomessa tätä pyritään ennaltaehkäisemään monin eri tavoin, muun muassa lähiöiden kehitysohjelmilla.

Hyvinvointijohtamisen vastuu: palveluiden kohdentaminen

Hyvinvointijohtamisen keskeinen tehtävä on tunnistaa eriarvoistavat tekijät ja reagoida niihin kohdennetusti. Jokainen ihminen on ainutlaatuinen, ja hänen hyvinvointinsa rakentuu monista eri tekijöistä. Tämän vuoksi ei ole yhtä ratkaisua, joka toimisi kaikille. Hyvinvointijohtamisen haasteena ja mahdollisuutena on räätälöidä palvelut vastaamaan eri väestöryhmien ja yksilöiden tarpeita.

Yksilön lähtökohdat voivat olla hyvin erilaiset, ja siksi palvelujen täytyy olla monimuotoisia. Tarvitaan niin fyysistä terveydenhuoltoa, psyykkistä tukea, kuin sosiaalisen hyvinvoinnin edistämistäkin. Esimerkiksi työikäinen ihminen, jolla on pitkäaikainen sairastuminen, tarvitsee erilaista tukea kuin työtön nuori, jonka ongelmat voivat liittyä mielenterveyteen ja sosiaaliseen eristäytymiseen. Yhden luukun ratkaisut eivät enää riitä; tarvitaan asiakaslähtöisesti räätälöityjä polkuja hyvinvoinnin ja terveyden tukemiseen.

Oikeudenmukaisuus ja inklusiivisuus hyvinvointijohtamisen ytimessä

Hyvinvointijohtamisen tärkein periaate on oikeudenmukaisuus. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen saa tarvitsemansa palvelut ja tuen omista lähtökohdistaan riippumatta heidän sosiaalisesta tai taloudellisesta asemastaan. Oikeudenmukainen johtaminen edellyttää myös palveluiden inklusiivisuutta – jokaisen täytyy kokea olevansa osa yhteiskuntaa ja saavansa palveluita, jotka todella huomioivat heidän tarpeensa.

Inklusiivisuuden eli yhdenvertaisuuden ja merkitys korostuu erityisesti eriytyvässä maailmassa. Johtaminen ei saa keskittyä pelkästään niihin, jotka ovat jo hyvässä asemassa ja kykenevät helposti navigoimaan palvelujärjestelmässä. Sen sijaan huomiota tulee kohdistaa niihin, joilla on suurimmat haasteet ja jotka tarvitsevat eniten tukea. Palvelujen tulee olla tiedossa, saatavilla ja esteettömiä kaikille.

Yksilön ja yhteisön vastuu – hyvinvointi on yhteinen projekti

Hyvinvoinnin tukeminen ei ole vain yhteiskunnan tai organisaatioiden vastuulla, vaan myös yksilön on osallistuttava omaan hyvinvointiinsa. Itseohjautuvuus on keskeinen osa tätä prosessia: jokaisen tulee voida ottaa vastuuta omista valinnoistaan ja toimistaan, mutta tämä ei tarkoita sitä, että jokaisen pitäisi pärjätä yksin.

Yhdessäohjautuvuus, jossa koko yhteisö tai tiimi tukee toisiaan, on toinen tärkeä osa hyvinvointijohtamista. Tämä tarkoittaa, että yksilön hyvinvointi on myös yhteisön vastuulla. Kun yhteisössä jokainen tuo oman panoksensa ja tukee toisiaan, hyvinvointi lisääntyy kaikilla tasoilla. Tämä näkyy esimerkiksi työpaikoilla, joissa yhteisöllisyys ja sosiaalinen tuki voivat ehkäistä uupumusta ja lisätä työhyvinvointia.

Miten pääsemme kohti tasa-arvoisempaa hyvinvointia?

Hyvinvoinnin polarisoituminen on monimutkainen ongelma, mutta siihen on myös ratkaisuja. Keskeistä on, että hyvinvointipalvelut ja johtaminen keskittyvät inklusiivisuuteen ja yksilön tarpeisiin vastaamiseen. Yhteiskunnan ja organisaatioiden on pyrittävä luomaan tasavertaiset lähtökohdat kaikille – oli kyse sitten terveyspalveluista, koulutuksesta tai sosiaaliturvasta.

Yhteisön roolia ei pidä myöskään aliarvioida. Yhteisölliset tukiverkostot ja ryhmätoiminnot voivat olla ratkaisevassa asemassa eriarvoisuuden ehkäisyssä. Hyvinvoinnin johtaminen tarkoittaa myös yhteisön johtamista ja sen jäsenten aktivointia, jotta kukaan ei jää yksin.

katse peiliin ja huomio sinne missä sitä tarvitaan

Hyvinvoinnin eriytyminen on haaste, joka koskettaa meitä kaikkia. Ihmisillä on erilaiset lähtökohdat ja mahdollisuudet hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Meidän on syytä katsoa peiliin ja kohdata myös omat asenteet, ennakko-oletukset ja uskomukset, että tunnistamme eriarvoisuutta ylläpitäviä rakenteita ja voimme purkaa niitä niin yksilöinä, yhteisöinä kuin yhteiskuntanakin. Eri ihmisryhmien herkän huomioimisen kautta voimme kohdentaa palveluja ja tukea yksilöllisesti, oikeudenmukaisesti ja inklusiivisesti kaikille. Jokainen ansaitsee tulla nähdyksi ja kuulluksi – ja jokainen ansaitsee hyvinvointia tukevat palvelut, jotka vastaavat juuri heidän tarpeisiinsa.

Meillä kaikilla on elämässä hetkiä kun tarvitsemme apua ja tukea. Aina emme osaa sitä pyytää tai hakea. Siksi meidän tulee olla hereillä olimme sitten ystäviä, naapureita, ohikulkijoita tai johtajia. Isossa kuvassa meidän tulee yhdessä pitää huolta heikommista ja haavoittuvassa asemassa olevista. Kun hyvinvointijohtaminen perustuu kaikkien mukaan kutsumiseen, tasapuolisten mahdollisuuksien luomiseen ja erityisryhmien tarpeisiin vastaamiseen, voimme yhdessä edistää kaikkien hyvinvointia ja terveyttä tasapuolisesti - nyt ja tulevaisuudessa.