tekoäly tulee - Mihin meitä ihmisiä enää tarvitaan?

Mihin meitä ihmisiä enää tarvitaan? Tekoäly valtaa alaa ja hoitaa tehtäviä nopeammin, tehokkaammin ja joskus jopa paremmin kuin me. Huoli tulevaisuudestamme on ymmärrettävä. Kun uusi teknologia mullistaa elämäämme, meidän on hyvä pysähtyä pohtimaan, mikä tekee meistä ainutlaatuisia ja miten pysymme muutoksen vauhdissa. Tekoäly voi olla loistava työkalu, mutta vain me voimme määrittää, miten sitä käytetään luomaan parempaa tulevaisuutta.

Tekoäly - tämän päivän rautatie

Tekoäly tekee tuloaan, ja se herättää meissä paljon pelkoja ja toiveita, kuten Matille ja Liisalle Juhani Ahon kirjassa Rautatie.

inhimillistä kaikki on vaan

Mihin meitä ihmisiä enää tulevaisuudessa tarvitaan, pohtii yksi jos toinenkin. Tämä on ihan varteenotettava kysymys, kun olemme luoneet tekoälyn, joka nyt ja enenevissä määrin tekee asioita puolestamme. Se tekee ne nopeasti ja tehokkaasti, usein näyttää, että jopa paljon paremmin kuin me inhimilliset olennot. Inhimillisyys sananakin viittaa ajatuksissamme siihen, miten ihminen on erehtyväinen ja tekee joskus virheitä. Tekemämme virheet ovat kuitenkin erilaisia kuin tekoälyn tekemät virheet. Tekoäly ei osaa tehdä inhimillisiä virheitä. Se tekee älyttömiä virheitä, joille me pudistelemme päätämme.

Olemme kuitenkin koko ajan valmiimpia vain antamaan tekoälyn tehdä asioita puolestamme. Se ruokkii meidän luomaamme tehokkuuden ajatusta, jossa nopeus on valtti ja määrä korvaa laadun. Tästä futuristi Perttu Pölönen kirjoitti juuri osuvasti kolumnissaan Vaivannäkö on keskeinen osa elämää. Samalla tavalla kuin kaikki tekemämme laitteet, automatisoimamme yhteiskunta, pyrimme jatkuvasti vähentämään vaivannäköä. Yritämme päästä elämässä helpommalla. Ratkaisemme havaitsemiamme ongelmia - tuottavuutta hidastavia tekijöitä - mutta toistuvasti kompastelemme ratkaisujemme tuottamiin uusiin ongelmiin. Oli kyse sitten ihmisten mielenterveydestä tai luonnon kantokyvystä. On kuin luonto yrittäisi muistuttaa meitä inhimillisyydestämme yhä uudestaan ja uudestaan. Olemme vajavaisia myös maailmanparannushommissamme.

tekoäly on nykyajan rautatie

Tekoäly ei ole uusi musta. Jo minä olen elämäni aikana nähnyt valtavia muutoksia siinä miten kommunikoimme, hankimme tietoa, liikumme, käytämme aikaamme. Tekoäly on vain jotain joka yhdistää kaiken kehittämämme uudella tavalla. Se on kokonaisuutena isompi kuin osiensa summa. Ja se tulee mullistamaan meidän ihmisten luoman maailmanjärjestyksen ja toiminnan, taas. Se mahdollistaa valtavasti niin hyvässä kuin pahassa. Ja syystäkin se myös pelottaa. Siihen liittyy paljon uhkakuvia ja monet muun muassa netin myötä menetetyt työpaikat tulevat saamaan paljon seuralaisia työelämän historian arkistoon.

Tämän hetkinen puhe tekoälystä muistuttaa minua Juhani Ahon Rautatiestä, jossa Liisa ja Matti kuulevat huhuja junasta. Siihen liittyy paljon pelkoja ja uskomuksia, jotka kiertävät kylillä. Kirja kuvaa upeasti sitä, miten me ihmiset epäillen, mutta uteliaasti lähestymme uusia mullistavia muutoksia. Näemme ne mahdollisuuksina ja uhkina. Toiset meistä selviytyvät kieltämällä niiden olemassaolon, toiset taas heittäytyvät uskomaan niiden kaiken muuttavaan voimaan.

hyvä renki, mutta huono isäntä

Olen itsekin alkanut hyödyntämään tekoälyä. Se on oikein hyvä työkalu ja kohtelias sparraaja, joka auttaa minua monissa asioissa. Olemme vasta tutustumisvaiheessa, mutta uskon, että ennakoiden tutustuen opin hyödyntämään sitä monissa asioissa elämässä niin, että minulle jää aikaa, syntyy uusia ideoita ja mahdollisuuksia luoda ymmärrystä, oppia ja hahmottaa entistä paremmin asioiden välisiä suhteita. Tämänkin tekstin näytin tekoälylle ja se muovasi siitä omanlaisensa siistin tekstin, mutta kadotti kokonaan ääneni. Siksi saatte nyt lukea tämän ilman tekoälyn muutoksia. Huomaatte ehkä jotain kirjoitusvirheitä, ajatusten pätkiä, sävyjä, joita AI ei ymmärrä. Ne, jotka tuntevat minut, kuulevat ehkä lukiessaan ääneni. Se kaikki on mielestäni arvokasta, erilaista ja pikkuhiljaa katoavaa tehostuvassa tietotulvassa.

Kääntäisinkin kysymyksen mihin meitä ihmisiä enää tarvitaan muotoon mihin me ihmiset tekoälyä tarvitaan? Meidän tulee ottaa asemamme suhteessa tekoälyyn. Olemme sen luojia, ylläpitäjiä ja käyttäjiä, ei toisinpäin. Meidän tulee ensisijaisesti keskittyä siihen mitä me ihmisinä haluamme tuottaa, luoda ja saavuttaa. Tekoäly on loistava väline, mutta me emme saa ulkoistaa omaa oppimistamme, luovuuttamme, persoonallista inhimillistä toimintaamme sille. Toisin sanoen, emme saa laiskistua, muuttua Pölösen kuvaamiksi tekoälysurfareiksi, jotka vain lipuvat rennosti läpi lukion. Toki surfaaminenkin on tärkeä taito. Meidän ei tarvitse enää keskittyä samanlaisiin asioihin ja ulkoa oppimiseen kuten silloin kun minä olin lukiossa.

aito ei ole sama kuin sen kaltainen tuote

Se mihin inhimillisyys ja ihmisyys palautuu tämän “uuden rautatien” äärellä, on sama kuin Matin ja Liisan aikana. Meidän on ihmisinä tärkeä osata esittää oikeanlaisia kysymyksiä, etsiä tietoa, ottaa selvää. Meidän seikkailukykyä tarvitaan kun lähdemme tuntemattomille vesille, etsimme uusia mahdollisuuksia ja mantereita, mutta kaikki palaa kuitenkin siihen, miten me ihmisinä olemme aivan samanlaisia kuin aina ennenkin. Osana luontoa meillä on tietyt fyysiset ja psyykkiset tarpeet, osana ihmiskuntaa meillä on tietyt sosiaaliset tarpeet, osana ideoiden maailmaa meillä on tietyt arvopohjaiset ja ideaalit tarpeet. Me olemme kaikki uskomattoman uniikkeja yksilöitä juuri tänä hetkenä tällä pallolla. Sitä tekoäly ei voi koskaan viedä. Se on kuitenkin aina feikki, vaikka kuinka yrittäisi.

Edellinen
Edellinen

Anna sen tapahtua – Opettele irti päästämisen taito

Seuraava
Seuraava

Vuorovaikutus tehokkaan hyvinvointijohtamisen ytimessä