Uskallatko? menestyksekäs hyvinvointijohtaminen vaatii rohkeutta.
Aika rohkeaa, huomautetaan usein, kun jokin rikkoo totuttua normia ja kaavaa. Työyhteisössä saattaa vaatia rohkeutta jo se, että ottaa sairaslomaa kun on kipeä tai syö lounaan muualla kuin työpöydän ääressä. Kuulostaako tutulta?
Monet valitsevat varmemman tien, sen jota monet ovat kulkeneet edeltä, sen, joka ei herätä huomiota tai närää. Filosofi Esa Saarinen kutsuu näitä pisimmän jonon valitsijoita uomakipittäjiksi. Uoma on varma valinta. Sen kun liittyy vain jonon päähän ja toteuttaa asioita kuten “meillä on tapana”, oli se sitten järkevää vai ei. Me menemme usein sieltä, mikä on helppoa, tuttua ja turvallista. Menestyksekkäät hyvinvointijohtajat ovat kuitenkin rohkeita ja kurkkivat uoman ulkopuolelle. He ehkä uskaltavat jopa mennä sieltä, missä aita ei ole matalin ja kutsua muut mukaan.
Näemme asiat sellaisina, kun
uskomme niiden olevan
olemme oppineet niiden olevan
olemme tottuneet niiden olevan
olemme sanoneet niiden olevan
Mistä uskot halutun muutoksen kumpuavan?
Uomakipittäminen on luonnollista. Se on meidän selviytymiskeinomme monimutkaisessa, hälyisessa maailmassa. Näemme asiat sellaisina, kun uskomme niiden olevan. Tarkastelemme niitä, niin kuin olemme oppineet niitä tarkastelemaan. Oletamme asioiden olevan juuri niin kuin olemme niiden tottuneet olevan ja vahvistamme niitä vielä sellaisena puhumalla asioista totutuilla tavoilla. Kaikissa työyhteisöissä on omat tapansa puhua asiakkaista, johdosta ja päivän tehtävistä. Jokainen uusi työntekijä poimii nopeasti nämä tavat ja tehokkaan perehdyttämisen myötä oppii ajattelemaan juuri niin kuin muutkin tai ainakin sopeutuu toimimaan kulttuuriin sopivalla tavalla.
"Pienin, mutta ehkä vaikuttavin tapa lähteä johtamaan hyvinvointia on itsereflektio: huomaanko mihin uskon, mitä oletan, mistä ja miten puhun? Tästä voi alkaa rohkeaakin rohkeampi hyvinvointijohtamisen matka. "
Jos kuitenkin haluamme muutosta ja hyvinvoinnin kasvua, mistä se voisi kummuta? Hyvinvointijohtaminen yrityksissä ja arjen yhteisöissä voi alkaa pienistä muutoksista, jotka tuovat suuria vaikutuksia. Pienin, mutta ehkä vaikuttavin tapa lähteä rohkeasti johtamaan hyvinvointia on itsereflektio: huomaanko mihin uskon, miten olen oppinut ajattelemaan, mitä oletan, mistä ja miten puhun kanssakäymisissä toisten ihmisten kanssa? Nämä pienet havahtumiset arjessa ovat niitä hetkiä, jolloin voi onnitella itseään. Olen läsnä, olen tietoinen. Tästä voi alkaa rohkeaakin rohkeampi hyvinvointijohtamisen matka.