Festina lente - kiiruhda hitaasti
Kun maailma ympärillä kiihdyttää vauhtiaan, yritämme pysyä perässä. Mutta keskellä ympäristön hälinää ja jatkuvia muuttuvia vaatimuksia kehomme saattaa viisaasti pyytää hidastamaan. Antiikin ajan viisaus Festina lente - kiiruhda hitaasti on lause, jota tarvitsemme tänään ehkä enemmän kuin koskaan. Se kehottaa toimimaan viisaasti, löytämään tasapainon toiminnan ja rentouden väliltä. Ehkä juuri se, että hidastamme onkin tie kestävämpään hyvinvointiin – niin itsellemme kuin ympäristöllemme.
Festina lente
Kiiruhda hitaammin ja olet perillä juuri niin nopeasti kun olet.
kun keholla on kiire pysähtyä
Kun olin uupunut, huomasin, että pelkästään ihmisten puhetahti hengästytti minua. Seisoin jähmettyneenä kaupan hyllyn äärellä ja yritin tehdä valintoja tuhansista vaihtoehdoista. Jatkuvat viestit, uutiset, vaatimukset, toiveet, ajatukset ja muutokset olivat hyökyaallon lailla, yllättäen ja odottamatta hukuttaneet minut alleen. Olin päätynyt jatkuvaan hälytystilaan, jossa paniikki iski kaiken yllättävän ja nopean edessä.
Jos olet samassa tilanteessa, kun minä silloin, haluan sanoa, että se ei ole lopullista. Maailma ei juokse ohi vaikka sinä seisoisit ruuhkan keskellä. Sinne tänne säntäilevät ihmiset eivät vauhdistaan huolimatta pääse perille yhtään sen nopeammin. Meillä kaikilla on vain tietty aika, toisilla pidempi, toisilla lyhyempi. Ja kokemus siitä vaihtelee. Välillä päivät ovat loputtomia ja sitten taas vuodet juoksevat valtavaa vauhtia.
hauras hallinnan tunne
Jos kehosi on pakottaa sinut pysähtymään, niin pysähdy. Se on monessa kohtaa viisaampi kuin yksikään ulkopuolinen asiantuntija tai ajatuksissamme omaksutut pitäisi pitäisi-kelat. Jos taistelet kehoasi vastaan taistelet itseäsi vastaan, ja tiedät hyvin miten siinä käy. Kun minä uuvuin, kehoni ei enää tehnyt, niin kuin toivoin tai patistin. Se heittäytyi kuin uhmaikäiseksi ja teki aivan omiaan. Menetin täysin sen hallinnan. Se tunne on pelottava. Se tunne, etten hallitse, en ymmärrä, en osaa ennakoida.
Nyt jälkeenpäin kun katson, ei kehoni toiminut väärin. Minä olin vain ajautunut toimimaan sitä vastaan. Eikä se ole ihme. Elämme yhteiskunnassa, työelämässä ja sosiaalisissa systeemeissä, jotka eivät enää rakennu luonnollisten inhimillisten tarpeiden varaan. Olemme ajautuneet erottamaan itsemme toisista, kehomme luonnosta, ajatuksemme tunteistamme ja arvomme toiminnastamme. Ja tämä kaikki vain, että selviäisimme näiden sosiaalisten odotusten, paineiden alla, pysyisimme vauhdissa mukana.
Enemmän on enemmän, luomamme maailma huutaa. Mutta ei se ole, huutaa luonto. Huomaan samanlaisia oireita maailmassa, jossa elämme, kuin kehossani, kun uuvuin. Luonto ei enää toimi kuin olemme sen tottuneet toimivan. Se heittäytyy kuin uhmakkaaksi ja tekee aivan omiaan. Menetämme sen hallinnan. Se tunne on pelottava. Se tunne, ettei hallitse, ei ymmärrä, ei osaa ennakoida.
hidasta vaikka muut kiirehtii
Eilen luin kirjaa, jossa vastaan tuli latinan kielinen lausahdus Festina lente - kiiruhda hitaasti. Se pysähdytti minut. Siinä on jotain viisautta, joka on tässä maailmassa jo uhanalaista lajia. Se on kehoitus tasapainottelemaan tekemänsä työn laadun ja nopeuden välillä. Tärkeä muistutus meille, kun tekoäly tulee nopeuttamaan kaikkea entisestään. Kehoitus ei ole joko tai, on sekä että. Niin kuin psykologi Daniel Kahneman on puhunut, meidän ajatteluammekin ohjaa sekä nopea, intuitiivinen ja emotionaalinen puoli että hitaampi, harkitsevampi ja loogisempi puoli. Molempia tulisi käyttää, viisaasti.
Jo keisari Augustus toisteli Festina lente puhuessaan hyvän sotapäällikön ominaisuuksista, johon ei kuuluneet äkkipikaisuus ja harkitsemattomuus. Taisteluun ei tullut ryhtyä missä olosuhteissa tahansa jos häviön vaara oli suurempi kuin voiton toiveet. Tästä voisi ehkä rakentaa aasin sillan nykypäivän johtajuuteen markkinataloudessa, jossa jatkuva voitto ja kasvu pyritään usein saavuttamaan keinolla millä hyvänsä.
olet perillä juuri niin nopeasti kun olet
Kiiruhda hitaasti yhdistää näennäisesti vastakohtaiset käsitteet, hitauden ja nopeuden. Se suosittelee, että toimitaan viivyttelemättä, mutta kuitenkin tarpeeksi varovaisesti. Muistan kuinka eräs fysioterapeutti kertoi, kuinka hän kerran kiireessä huomasi puristavansa auton rattia rystyset valkoisina ja tajusi, että ei ole yhtään sen nopeammin perillä, vaikka stressaisi ja jännittäisi koko kehoa. Siinä oli jotain viisautta - hellitä hiukan.